EST 1935

fien
Hae

Patentit

Mikä patentti on?

Patentti on patenttiviranomaisen myöntämä kielto-oikeus, jolla voi kieltää muita käyttämästä keksintöä ammattimaisesti. Kielto-oikeus on määräaikainen (useimmissa maissa 20 v) ja alueellinen (maa- tai aluekohtainen).

Mitä voidaan patentoida?

Teollisesti valmistettava tai käytettävä laite, tuote, menetelmä tai käyttö, joka on uusi ja keksinnöllinen (eroaa olennaisesti ennestään tunnetuista), voidaan patentoida. Myös tietokoneohjelma yhdistettynä tekniseen sovellukseen, geneettistä tietoa sisältävä biologinen materiaali tai mikrobiologinen menetelmä ovat patentoitavissa. Patenttiviranomainen käyttää harkintavaltaansa siinä, onko keksinnöllisyystaso riittävä, ts. eroaako keksintö riittävän olennaisesti ennestään tunnetuista, vai kuuluuko keksintö (uutuudestaan huolimatta) ammattimiehen tavanomaisen taitamisen piiriin.

Miksi patentoidaan?

Patentointi on tehokas tapa suojata keksinnöt ja tuotekehitystulokset kilpailijoiden luvattomalta kopioinnilta. Jonkinasteista suojausta saadaan aikaan myös nopealla tuotekehityksellä ja valmistusmenetelmien salassapidolla, mutta useinkaan nämä keinot eivät sovellu tai riitä, jolloin patentointi on ainoa käyttökelpoinen suojamuoto. Patentoinnilla on merkitystä myös oman toimintavapauden turvaamisessa.

Patentoinnissa lähtökohtana on aina keksinnön selvittäminen mahdollisimman perusteellisesti, käyttäen hyväksi piirustuksia aina kun se on mahdollista. Keksinnön ainakin yksi suoritusesimerkki on kuvattava täydellisesti ja aukottomasti. Kaikkien maiden patenttilakiin sisältyy määräys, jonka mukaan keksintö on esitettävä siten, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Keksinnön valmistus ja käyttö tulee olla mahdollista yksinomaan patenttihakemuksessa annettuja ohjeita seuraten, ilman että ammattimiehen tarvitsee keksiä ja suunnitella lisää. Keksinnön tavoitteiden ja yleisen keksintöajatuksen kuvaus ei siis ole riittävä. Joskus keksijä haluaa kertoa vain nämä seikat, kuvitellen siten saavansa laajemman patenttisuojan. Kuitenkaan keksinnön selityksen ja piirustusten yksityiskohtaisuus ei rajoita patenttisuojan laajuutta, sillä patenttisuojan määräävät patenttivaatimukset.

Kun keksintöä selvitetään patenttihakemuksen laatimista varten, olisi mahdollisimman seikkaperäisesti vastattava seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on se erityinen ongelma, johon keksintö tarjoaa ratkaisun? Määrittele ongelma siten, ettei tunnettu tekniikka pysty sitä ratkaisemaan.
  • Jos ongelmakenttä sinänsä on vanha, miten ko. ongelmat on ratkaistu aikaisemmin?
  • Mitkä ovat tunnettujen ratkaisujen haitat?
  • Miten ongelma on ratkaistu keksinnön avulla?
  • Mikä on keksinnössä olennaista?
  • Mitä etuja keksinnöllä saavutetaan?
  • Mikä on keksinnön parhaana pidetty sovellutusmuoto (suoritusesimerkki)? Esitä keksinnön täydellinen toimiva ratkaisu mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
  • Onko keksinnöllä muita sovellutusmuotoja tai suoritustapoja? Selvitä ne lyhyesti.

Kun keksijä tai patentin hakija selvittää keksinnön vastaamalla edellä esitettyihin kohtiin, voi patenttiasiamies sillä perusteella laatia patenttihakemuksen. Luonnollisesti selvitys voidaan tehdä keksijän/hakijan ja patenttiasiamiehen välisellä keskustelulla.

Missä maissa ja milloin olisi haettava patenttia?

Ensimmäinen hakemus kannattaa yleensä jättää Suomen patenttivirastoon. Tähän on useita syitä:

  1. Ulkomaisille hakemuksille voidaan pyytää etuoikeutta eli prioriteettia kotimaisen hakemuksen jättöpäivästä, kun ulkomaiset hakemukset tehdään vuoden sisällä kotimaisen hakemuksen jättöpäivästä. Etuoikeuden merkitys on lyhyesti siinä, että mitkään etuoikeusaikana esiin tulleet seikat (kuten toinen hakemus tai keksinnön tunnetuksi tuleminen) eivät ole esteenä patentin myöntämiselle.
  2. Suomen patenttivirasto antaa uutuustutkimusvälipäätöksen yleensä ennen kuin etuoikeusaika on kulunut umpeen.

Kotimainen hakemus on ulkomaisia halvempi ja etuoikeusvuoden aikana saadaan lisätietoa keksinnön merkityksestä ja ulkomaisesta patentointitarpeesta.

Huom!
Etuoikeusvuoden jälkeen ei voi hakea ulkomaisia patentteja, jos on itse tehnyt keksinnön tunnetuksi. Ulkomaisia patentteja ei myöskään voida hakea enää sen jälkeen, kun ensimmäinen hakemus tulee 18 kk:n kuluttua julkiseksi. Tällöin se muodostaa itselleen uutuudenesteen.

Maita valittaessa on otettava huomioon toisaalta oma markkina-alue ja toisaalta pahimmat kilpailijat. Suomalaisten yleisin maavalinta on: Euroopan patenttihakemus, USA, Venäjä, Kiina ja Japani. Näiden lisäksi haetaan jonkin verran myös seuraavissa maissa: Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Korea, Taiwan, Intia, Brasilia, Argentiina jne.

1. Yleistä

Peruslähtökohta on edelleen, että patenttia haetaan kussakin maassa erikseen. Lisäksi tulevat alueelliset patentointijärjestelmät: Euroopan patentti, Euraasian patentti ja Afrikkalainen patentti. Euroopan patenttia kannattaa hakea vasta kun hakemukseen nimettäviä maita on vähintään kolme. Kansainvälinen eli PCT- (Patent Co-operation Treaty) hakemus on käyttökelpoinen silloin, kun suhteellisen pienillä kustannuksilla halutaan varata lisäaikaa lopullisen maaluettelon päättämiseen. Samalla saadaan lisätutkimus keksinnön uutuuden osalta. Pyydettäessä ja lisämaksulla saadaan esitutkimus myös keksinnön patentoitavuuden osalta. Kansainvälistä patenttihakemusta voidaan aiemmasta käytännöstä poiketen jatkaa kansallisina hakemuksina 30 /31 kuukauden kuluessa etuoikeuspäivästä riippumatta siitä onko esitutkimusta pyydetty vai ei.

2. Euroopan patenttihakemus

Euroopan patenttihakemus jätetään Euroopan patenttivirastoon joko Müncheniin, joka toimii keskusvirastona tai Haagiin, jossa tutkitaan hakemuksen muodollinen puoli ja uutuus. Hakemus voidaan jättää myös Suomen patenttivirastoon, joka lähettää sen EPOon. Uutuustutkimuksen jälkeen Münchenin virasto suorittaa varsinaisen patentoitavuustutkimuksen, jota on erikseen pyydettävä ja suoritettava patentoitavuustutkimusmaksu. Koska hakija tätä ennen on saanut tiedon uutuustutkimustuloksesta, voi hakija/asiamies sen perusteella päättää, kannattaako patentoitavuustutkimusta pyytää ja maksua suorittaa. Euroopan patenttivirasto antaa tarvittaessa hakijalle välipäätöksen (välipäätöksiä), joihin hakija voi vastata muuttamalla tarvittaessa patenttivaatimuksia ja perustelemalla keksinnön eroja ja etuja verrattuna tunnettuun tekniikkaan. Tältä osin käytäntö on sama kuin kansallisissa hakemuksissa.

Euroopan patenttihakemukseen voidaan nimetä yli 30 maata ja joitakin liitännäismaita. Euroopan patenttiviraston päätös on kaikkia jäsenvaltioita sitova. Myönnetty patentti on kuitenkin rekisteröitävä erikseen niissä maissa, joissa se halutaan voimaan.

Kolmannella osapuolella on mahdollisuus tehdä väite 9 kk:n sisällä Euroopan patentin hyväksymispäätöksen kuuluttamisesta. Hakemuksen jätöstä patentin myöntämiseen kuluu aikaa noin 2,5 – 4 vuotta. Patentti on voimassa 20 vuotta hakupäivästä. Vuosimaksut on suoritettava kunkin maan Patenttivirastoon saman suuruisina kuin ko. maan kansallisissa patenteissa.

Yksinoikeus tietokoneohjelmaan voi perustua patentointiin tai tekijänoikeuteen.

Tietokoneohjelmien patentointi

Patentti on yksinoikeus keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttöön mm. valmistamalla patentoitua tuotetta tai käyttämällä patentoitua menetelmää. Patentoitavuus edellyttää, että keksintö on uusi ja että sitä voidaan käyttää teollisesti. Suomen patenttilain mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään tietokoneohjelmaa. Tässä sana pelkästään pitää nykyisen eurooppalaisen käytännön mukaan ymmärtää niin, että tietokoneen käyttäminen ei ole keksinnöllistä tai teknistä toimintaa sinällään, mutta tietokoneen avulla voidaan silti toteuttaa patentoitavissa oleva keksintö.

Jos tietokoneen avulla toteutetaan uusi ja keksinnöllinen menetelmä, joka ratkaisee teknisen ongelman, on menetelmä patentoitavissa. Tällöin myös menetelmän suorittava ohjelma on patentoitavissa esimerkiksi muodossa: ”Tietokoneohjelma, tunnettu siitä, että se käsittää tietokoneohjelmakoodivälineet, jotka on järjestetty suorittamaan jonkin patenttivaatimuksissa 1-X määritellyn menetelmän kaikki vaiheet suoritettaessa mainittu ohjelma tietokoneessa.”

Nykyisen eurooppalaisenkin käytännön mukaan siis ohjelmistotuotevaatimukset ovat hyväksyttävissä tietyin ehdoin. Ei-patentoitavia ohjelmistokeksintöjä ovat esimerkiksi sellaiset keksinnöt, joissa jo tunnettu menetelmä toteutetaan tietokoneella. Esimerkiksi jo tunnetun tarjouslaskentatavan mekanisointi tietokoneen suoritettavaksi entistä automaattisemmin ei ole keksinnöllistä, koska tällöin ongelman ratkaisun uutuus liittyy pelkästään tietokoneen käyttämiseen vanhan keksinnön toteuttamiseksi. Toisaalta tietokonepelin toimintaa koskevan ongelman ratkaiseminen voi olla patentoitava keksintö, kunhan ratkaistava ongelma tai sen ratkaisu on luonteeltaan tekninen.

Tekijänoikeus

Tietokoneohjelman tekijänoikeudellinen suoja edellyttää, että ohjelma ilmenee siten, että se omaperäisyydessä ja luovuudessa saavuttaa tekijänoikeudelle asetettava vähimmäistason eli teoskynnyksen. Tällöin suoja syntyy automaattisesti ilman mitään rekisteröintitoimenpiteitä. Tekijänoikeus suojaa tietokoneohjelman esiintymismuodon, mutta ei ohjelman sisältöä. Suoja syntyy siitä riippumatta, onko ohjelma esitetty lähdekoodina tai kohdekoodina. Fyysisesti ohjelma voi esiintyä esim. paperilla, disketillä, magneettinauhalla tai integroidussa piirissä.

Tietokoneohjelman tekijänoikeussuoja kattaa käytännössä myytävät ohjelmat lähes aina. Suoja on kopiointisuojaa, ei jäljittelysuojaa. Täten kukaan ei saa ilman tekijän lupaa valmistaa ohjelmasta kappaleita, siis kopioida niitä sellaisenaan tai muunneltuna. Sen sijaan tekijänoikeudellinen suoja ei suojaa jäljittelyltä ohjelman perusperiaatteita, ideoita, käyttöliittymää (käyttöliittymän ideaa) jne.

Aloitus on helppoa! Buukkaa maksuton tapaaminen, niin jutellaan lisää.

Kysy lisää asiantuntijaltamme

Tove Mattsson
+358 40 536 7824

Jätä yhteydenottopyyntö