Patentoitavuustutkimus on selvitys, jossa kartoitetaan aiemmin julkaistu tekniikka sen arvioimiseksi, onko keksintö uusi ja keksinnöllinen suhteessa olemassa olevaan tietämykseen. Se kannattaa tehdä ennen patenttihakemuksen jättämistä, koska se paljastaa jo varhaisessa vaiheessa, onko keksinnöllä realistiset mahdollisuudet tulla patentoiduksi. Alla käymme läpi tutkimuksen keskeisimmät ulottuvuudet kysymys kerrallaan.
Aikaisemman tekniikan kartoitus tarkoittaa systemaattista hakua, jossa käydään läpi patenttitietokantoja, tieteellisiä julkaisuja ja muita julkisia lähteitä sen selvittämiseksi, onko vastaava keksintö tai ratkaisu jo olemassa. Kartoitus muodostaa patentoitavuustutkimuksen ytimen ja luo pohjan keksinnön arvioimiselle.
Käytännössä kartoituksessa hyödynnetään kansainvälisiä patenttitietokantoja, kuten EPO:n Espacenet-palvelua ja WIPO:n PATENTSCOPE-hakua, sekä muita teknisiä julkaisuja. Hakuja tehdään teknisillä termeillä, luokituksilla ja käsitteillä, jotka kuvaavat keksinnön toimintaperiaatetta ja rakennetta. Tavoitteena on löytää niin sanottu lähimpänä oleva tekniikka, eli aiemmat ratkaisut, jotka muistuttavat eniten arvioitavaa keksintöä.
On tärkeää ymmärtää, että aikaisempaan tekniikkaan kuuluu kaikki se, mikä on ollut julkisesti saatavilla ennen hakemuksen jättöpäivää. Tämä kattaa patentit, patenttihakemukset, tieteelliset artikkelit, tuote-esitteet, messujulkaisut ja jopa sosiaalisessa mediassa tai verkkosivuilla julkaistut tiedot. Kartoituksen kattavuus on siksi ratkaiseva tekijä sen hyödyllisyyden kannalta.
Patentoitavuustutkimus paljastaa, täyttääkö keksintö patentin myöntämisen kolme perusedellytystä: uutuuden, keksinnöllisyyden ja teollisen käytettävyyden. Tutkimus osoittaa, mitkä osat keksinnöstä ovat uusia ja mitkä ovat jo tunnettua tekniikkaa, sekä miten keksintö eroaa olemassa olevista ratkaisuista.
Käytännön tasolla tutkimus tuottaa useita arvokkaita havaintoja:
On syytä muistaa, että patentti suojaa ainoastaan konkreettista teknistä keksintöä, kuten menetelmää, laitetta, tuotetta tai uutta käyttötapaa. Pelkkää ideaa, teoriaa tai löytöä ei voi patentoida. Patentoitavuustutkimus auttaa hahmottamaan, onko keksinnön tekninen toteutus riittävän konkreettinen ja yksilöllinen suojan saamiseksi.
Patentoitavuustutkimus kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mieluiten heti kun keksinnön tekninen ydin on selvillä mutta ennen kuin siihen on investoitu merkittäviä resursseja. Varhainen tutkimus mahdollistaa tietoon perustuvan päätöksen siitä, kannattaako kehitystyötä jatkaa ja miten se kannattaa suunnata.
Erityisesti seuraavissa tilanteissa tutkimus on erittäin suositeltava:
Meillä Leitzingerillä olemme havainneet, että patentoitavuustutkimus on erityisen arvokas innovaatioprosessin niin sanotussa sumeassa alkuvaiheessa, ennen kuin varsinainen tekninen kehittäminen on vielä täydessä vauhdissa. Tässä vaiheessa tehty selvitys voi ohjata kehitystyötä oikeaan suuntaan ja säästää huomattavasti resursseja pitkällä aikavälillä.
Patentoitavuustutkimus on selvästi edullisempi investointi kuin patenttihakemuksen jättäminen keksinnölle, joka myöhemmin hylätään puuttuvien edellytysten vuoksi. Epäonnistunut hakemusprosessi sitoo aikaa, resursseja ja asiantuntijatyötä kuukausien tai jopa vuosien ajaksi ilman tulosta.
Kustannusvertailu on selkeä: patenttihakemus on monivaiheinen prosessi, johon kuuluu hakemuksen laadinta, tutkimus- ja julkaisuvaihe sekä mahdolliset väittelyt ja jatkokäsittelyt. Jos hakemus hylätään, kaikki nämä vaiheet on käyty läpi turhaan. Lisäksi menetetään arvokas aika, jonka olisi voinut käyttää keksinnön kehittämiseen tai suojausstrategian uudelleensuuntaamiseen.
Patentoitavuustutkimus sen sijaan antaa jo ennen hakemuksen jättöpäivää selkeän kuvan siitä, millaiset edellytykset keksinnöllä on menestyä. Jos tutkimus paljastaa merkittäviä esteitä, keksintöä voidaan vielä kehittää, suojausstrategiaa muuttaa tai harkita vaihtoehtoisia suojamuotoja, kuten hyödyllisyysmallia. Tämä tekee tutkimuksesta riskienhallinnan välineen, ei pelkän muodollisuuden.
Yritys voi tehdä alustavan haun patenttitietokannoista itse, mutta kattavan ja luotettavan patentoitavuustutkimuksen tekeminen vaatii syvällistä osaamista sekä patenttioikeudesta että kyseisestä teknologia-alueesta. Omatoiminen haku voi antaa suuntaa, mutta jättää helposti olennaisia löydöksiä huomaamatta.
Itsenäisen haun haasteita ovat muun muassa:
Me Leitzingerillä yhdistämme teknisen asiantuntemuksen ja patenttioikeudellisen osaamisen, jotta tutkimus kattaa relevantit tietokannat ja tulokset tulkitaan oikein suhteessa keksinnön suojattavuuteen. Ammattimaisesti toteutettu patentoitavuustutkimus antaa yritykselle luotettavan pohjan patenttistrategian rakentamiselle ja tukee päätöksentekoa innovaation koko elinkaaren ajan. Jos haluat tietää lisää tai käynnistää tutkimuksen omalle keksinnöllesi, voit olla meihin yhteydessä yhteystietojemme kautta.
Patentoitavuustutkimuksen kesto vaihtelee keksinnön monimutkaisuuden ja teknologia-alan laajuuden mukaan, mutta tyypillisesti ammattimainen tutkimus valmistuu 1–3 viikossa. Kiireellisissä tapauksissa alustava selvitys voidaan toimittaa nopeamminkin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että liian nopea tai pinnallinen tutkimus voi jättää olennaisia löydöksiä huomaamatta, joten kattavuudesta ei kannata tinkiä aikataulun kustannuksella.
Hankalat löydökset eivät automaattisesti tarkoita, että keksintöä ei kannata suojata — ne ovat pikemminkin arvokasta tietoa jatkostrategian rakentamiseksi. Keksintöä voidaan kehittää edelleen erottuvampaan suuntaan, patenttivaatimukset voidaan muotoilla löydösten valossa tarkemmin, tai voidaan harkita vaihtoehtoisia suojamuotoja, kuten hyödyllisyysmallia tai liikesalaisuutta. Patentoitavuustutkimus toimii parhaimmillaan juuri tällaisessa tilanteessa suunnannäyttäjänä, ei esteenä.
Kyllä, tutkimus on mahdollinen, mutta julkaiseminen ennen patenttihakemuksen jättämistä voi heikentää keksinnön uutuutta merkittävästi — erityisesti kansainvälisessä suojauksessa. Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa, on rajallinen niin sanottu armonaika (grace period), jonka puitteissa keksijä voi vielä hakea patenttia omasta julkaisustaan huolimatta, mutta Euroopassa tätä ei pääsääntöisesti sovelleta. Siksi patentoitavuustutkimus ja hakemuksen jättäminen kannattaa aina tehdä ennen keksinnön julkistamista.
Yksi kattavasti tehty patentoitavuustutkimus kattaa yleensä kansainväliset patenttitietokannat ja on siten lähtökohtaisesti relevantti useimmille markkina-alueille, sillä aiempi tekniikka on globaalia. Kuitenkin jos tavoitteena on suojaus tietyillä erityismarkkinoilla tai jos alueella on erityistä paikallista patenttitoimintaa, voi olla perusteltua tehdä täydentäviä hakuja kyseisen alueen tietokannoista. Patenttiasiantuntija osaa arvioida, onko lisäselvityksille tarvetta kohdemarkkina-alueen perusteella.
Patentoitavuustutkimus arvioi, onko oma keksintö riittävän uusi ja keksinnöllinen saadakseen patenttisuojan, kun taas loukkaustutkimus selvittää, loukkaisiko oman tuotteen tai menetelmän käyttäminen jonkin toisen osapuolen voimassa olevaa patenttia. Nämä ovat kaksi erillistä selvitystä eri tarkoituksiin: patentoitavuustutkimus tehdään ennen suojauksen hakemista, loukkaustutkimus puolestaan ennen tuotteen markkinoille tuomista. Molemmat ovat tärkeitä osia kokonaisvaltaista IPR-riskienhallintaa.
Tutkimuksen käynnistämiseksi riittää, että keksinnön tekninen ydinidea, toimintaperiaate ja se ongelma, jonka keksintö ratkaisee, on pystytty kuvaamaan selkeästi. Täydellistä teknistä dokumentaatiota tai prototyyppiä ei tarvita tässä vaiheessa. Mitä tarkemmin keksinnön erottavat piirteet ja tekniset yksityiskohdat voidaan kuvata, sitä kohdennetumpi ja hyödyllisempi tutkimuksesta tulee — mutta asiantuntija osaa myös auttaa keksinnön oleellisten piirteiden tunnistamisessa.
Ehdottomasti. Patentoitavuustutkimus tuottaa arvokasta tietoa, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti: se tukee tuotekehityksen suuntaamista, kilpailija-analyysiä, sijoittajaneuvotteluja ja yrityksen IPR-strategian kokonaissuunnittelua. Tutkimuksen tuottama kuva kilpailukentästä ja olemassa olevista teknologiaratkaisuista on hyödyllistä liiketoimintatietoa riippumatta siitä, päätetäänkö patenttihakemusta lopulta jättää vai ei.